|
Eri puolilta Suomea kokoontui pieni, mutta sitäkin
aktiivisempi joukko Jylhän sukuisia tutustumaan juuriinsa Kaustisen
Jylhän kylään lauantaina 22. heinäkuuta 1995.
Tilaisuus alkoi Jylhän Pelimannien soittaessa
tervetulosävelet aurinkoisessa säässä ja jatkui
kahvien merkeissä kylätalon sisätiloissa, jossa vuorostaan
”Santerin Satakielet” viihdyttivät vieraita opettaja
Pertti Ojasen johdolla. Solistiosuuksista vastasivat Suvi Hanhikoski
ja Vuokko Heikkilä sekä ”Pikkusatakielet”
Susanna ja Mikko Hanhikoski.
Jylhän Pelimannit esittivät lopuksi kansallisesti tunnetuinta
ohjelmistoaan, johon tietysti kuului mm. Konsta Jylhän säveltämä
Vaiennut viulu. Valitettavasti kansanmusiikkifestivaalien areena
odotti kysyttäjä pelimanneja ja niinpä jouduimme
vastahakoisesti luopumaan heistä.
Jylhän sukuseuran puheenjohtaja Aino Kuparinen
kiitti lämpimästä vastaanotosta todeten, että
siinä oli sopivassa suhteessa silmän, suun ja korvan ruokaa.
Sukuseuran kunniapuheenjohtaja, elokuussa 81-vuotta
täyttävä Paavo Jylhä kertoi Jylhän suvun
historiasta ja esitti erilaisia versioita Jylhä-nimen synnystä.
Hän kiitti myös paikalla ollutta sukututkija Reijo Ojalaa
avusta sukututkimuksen yhteydessä.
Isäntien edustaja Aake Uusitalo puolestaan
kertoi Jylhän kylän historiasta jakaen paikalla olleille
siitä monisteen mukaan.
Perinteinen Kaustislainen hää - ja juhlaruoka
juustopaisti ja jälkiruuaksi saatu rusina-riisikeitto maistui
vieraille. Ruokailun yhteydessä Aake Uusitalo tarinoi 30 vuotta
sitten vietetyistä kolmipäiväisistä hääjuhlistaan.
Juhla radioitiin ja tällä tavoin Yleisradio halusi tallentaa
katoavaa kansanperinnettä. Yhtenä ohjelmanumerona häissä
oli ”käräjät”, jossa leikkimielisesti
jaettiin sakkorangaistuksia väärinkäytöksistä.
Niistä mainittakoon mm. yhden syytetyn myöhästyneen
häistä päivän ja saaneen siitä hyvästä
sakkorangaistuksen. Toinen, silloisen markan suuruinen sakko tuli
piikatytölle, joka oli tyyliin sopimattomasti juossut hääpaikalle.
Näissä, niin kutsutuissa kruunuhäissä kävi
Aake Uusitalon mukaan ”rääppiäisvieraineen”
noin tuhat henkeä.
Jarmo Jylhä
Kertomus julkaistiin mm. Perhonjokilaakso-lehdessä
torstaina 3.8.1995
|
